2026 -Toukokuun Touhuilua

Hyvät Seniorit,

Se on kesä ny! Siitähän sen tietää, kun korvamatona on ollut jo muutaman päivän tuttuakin tutumpi suomalaiseen kulttuuriin kuuluva, ruotsalaista alkuperää oleva sävelmä, nimittäin tuo Jo joutui armas aika ja suvi suloinen… Toisaalta silloin kun tuo virsi ensimmäisen kerran laulettiin, niin tämä rakas Suomemme oli osa Ruotsin valtakuntaa, joten ihan kotimainen hittihän tuo alkujaankin on. Taas oli aikamoista vääntöä siitä saako tuota kesän tuovaa virttä edes laula. Oli mielipiteitä puolesta ja vastaan. Kaikista ahdasmielisempiä tuntuvat olevan n.s. vapaa-ajattelijat. Heidän ajatuksenjuoksuaan en jaksa ymmärtää, toisaalta ei kai sitä kaikkea tarvitsekaan ymmärtää. Itse en Suvivirttä varmaan koskaan varsinaiseksi virreksi mieltänyt. Toivottavasti ensi keväänä tälle polemiikille suvivirrestä käy samalla tavalla kuin tämän keväiselle koirankakkavouhotukselle, se kun pääsi kokonaan unohtumaan jokavuotisilta asian kommentoijilta.

Kevät oli tänä vuonna taas aikainen ja lämmin, joskin toukokuu taisi olla koleampi kuin sitä edeltänyt huhtikuu. Kaikki kevään kukat puhkesivat kukkaan tavallista aikaisemmin ja välillä jäi itsekin pohtimaan, jotta mitäs kukkia sitten Juhannuksen aikoihin enää kukkiikaan. Koivussakin on jo nyt täysi lehti ja kohta taitaa päästä jo vihtojakin väsäämään, jos sellaisen homman vielä joku taitaa. Eihän sellainen puhde tähän aikaan vuodesta Kekkoslandiassa ollut mahdollista. Tänäänhän kaikilla on niin kauhea kiire saada kaikki heti valmiiksi ja nyt se kiire on sitten jo levinnyt luontoonkin. On se vaan niin ihmeelliseksi turboiluksi mennyt tämä maailman meno.

Tällä kertaa jätän tuon maailmanpolitiikan kommentoinnin väliin koska nuo koko talven meuhkanneet tunnetut valtionpäämiehet eivät ole mitään uutta saanet aikaan, saati sitten saaneet aloittamiaan älyttömyyksiä saaneet loppumaan.

Kaikenlaista jännittävää täällä kotimaassakin mahtui toukokuuhun. Huomaa jo, että ensi vuonna pidetään eduskuntavaalit, ilma kun alkaa olla täynnä monenmoista kommenttia siitä, miten tätä maata oikein pitäisi johtaa Nykyinen hallitus on opposition mielestä saanut aikaan vain kurjuutta viimeisten 20 vuoden aikana, tosin se on istunut vasta viimeksi kuluneet 3 vuotta. Sanotaan että äänestäjillä on lyhyt muisti mutta kyllä se väite pätee moneen poliitikkoonkin. Nyt kun talous näyttää viimeinkin kääntyneen kasvuun niin väkisin tulee mieleen entisen palopäällikön sanonta hänen saavuttuaan palopaikalle kun paikallinen VPK oli jo homman hoitanut, väärin sammutettu.

No joo, meillähän oli jännitettäviä asioita nyt toukokuussa, kun noita kansainvälisiä mittelöitä oli ihan kaksin kappalein tarjolla. Ensiksi meillä olivat nuo Euroviisut, joihin mentiin oikein Liekinheittimellä varustettuina voittoa hakemaan. Ennakkosuosikkina oleminen kuitenkin vei niin paljon energiaa, että vaikka liekinheitin komeasti Wienissä roihusikin niin suurin teho ehti jo hiipua ennen finaalia. Hienosti Linda ja Pete kuitenkin hommansa hoitivat. Tämän kertainen Euroviisumme kuvasi hyvin tuota yllä mainitsemaani turboilua myös musiikissa. Eila Pienimäelle riitti aikoinaan pelkkä Tulenliekki ja nyt tarvittiin oikein liekinheitin. Oi aikoja, oi tapoja!

Toisessa mittelössä kävi sentään paremmin kun Leijonat kävivät Sveitsissä kiekkoilemassa ja siellä kultaa vuolivat. Tätä kirjoittaessani kansaa kokoontuu parhaillaan Olympiastadionin edustalla vastaanottamaan voittoisaa joukkuetta. Ihanaa Leijonat ihanaa lausui muuan moottoriturpa aikoinaan, taisi olla -95, kun ensimmäisen kerran kultamitalit kaulassa pojat kotiin Tukholmasta palasivat. Sen tapahtuman jälkeen Suomessa alkoikin laman jälkeiset nopean kasvun vuodet. Toivotaan, että tällä kertaa historia toistaa itseään.

Mennääs nyt sitten taas meidän omiin asioihimme.

Toukokuu olikin sitten meidän toimintamme kannalta poikkeuksellinen, meillä ei kun ollut yhtään varsinaista jäsentapaamista Myyrmäen kirkolla. Ainoan kokouksemme 13.5.2026 jouduimme perumaan sillä YLE kuvasi tuolloin 4 jumalanpalvelusta, jotka esitetään myöhemmin YLEn kanavilla. Emme me silti ihan toimettomia olleet, vaan tuolle päivälle olimme saanet kutsun tulla tutustumaan Eduskuntaan Susanne Päivärinnan toimiessa emäntänämme. Kahvitellessamme Susanne kertoi meille kuulumisia Eduskunnasta sekä osoitti että hän oli hyvin perehtynyt seniori-ikäisten asioihin. Siitä hän saikin hyvää palautetta jo paikan päällä.

Valitettavasti kaikki halukkaat eivät mukaan päässeet sillä ryhmämme maksimikoko oli rajattu 50 henkilöön. Mutta ei syytä huoleen, keskustelin jo alustavasti Susannen kanssa toisesta vierailusta Eduskunnassa syksyllä, jos riittävästi kiinnostusta löytyy. Palataan siihen heti syyskauden alussa.

Meillähän on jo sellainen perinne yhdistyksessämme, jotta syyskauden päätämme yhteiseen Joululounaaseen ja nyt toukokuussa aloitimme uuden perinteen, meillä kevätkausi päättyy nyt yhteiseen Kevätlounaaseen. Nyt ensimmäisellä kerralla suuntasimme Korpilammelle nauttimaan keväisen pöydän antimista. Bussi ole melkein täynnä tyytyväisiä senioreita ja tuttuun tapaan iloinen pulina otti tutun onnikassa tilansa.

Myyrmäessä järjestettiin taas Toukomarkkinat ja siellähän me olimme tapaamassa nykyisiä ja tulevia jäseniämme. Kauniissa kevätsäässä pääsimme jakamaan ilosanomaamme ja toivottavasti ainakin osa niistä n. 35 henkilöstä jotka esitteemme mukaansa nappasivat täyttävät jäsenanomuslomakkeen ja liittyvät meidän hienoon yhteisöömme.

Muilta osin toukokuu kului tutuissa merkeissä ja kerhoihin riitti väkeä ihan mukavasti. Nyt sitten osa kerhoistamme jää kesätauolle mutta tilalle tulee sitten keskiviikkoisin kesä- ja elokuussa kokoontuva kesäkerhomme Pikku Buldersin majalla. Pulinat, Elokuvakerho ja, jos en nyt ihan väärin muista niin, Peli Leiditkin jatkavat koko kesän tapaamisiaan.

Minulta on usein kysytty, jotta olenko aina ollut tällainen ja kyllä se taitaa olla niin. Kävi nimittäin niin että pari viikkoa sitten kun isäni syntymästä tuli kuluneeksi 112 vuotta niin minulle tuli mieleeni, jotta isäni kirjoitti -50luvun lopulla meidän perheestämme pienen kronikan, jossa hän kuvaili meitä kaikkia vanhemmista kaikki 6 jälkeläiseensä. Käsinkirjoitettu alkuperäiskappale löytyi Raimo-veljeltäni. Minusta, silloin 4-5.v, hän kirjoitti silloin seuraavasti:

Sitten seuraa hännän huippu pikku Risto

liukas luikku.

Hän supliikistaan on hyvä mies joskus liiankin

hyvä, kukaties. Kyllä hällä juttu luistaa hän

kaikki osaa ja kaikki muistaa.

Jotta sellaista tällä kertaa.

Oikein hyvää teille kaikille

Toivottaapi

Risto