2026 - Huhtikuun hurjastelua
Hyvät Seniorit
Tässä teille taas ajatusteni virtaa ihmeteltäväksenne.
Kevät on jo pitkällä. Luonto on herännyt tavallista aikaisemmin, leskenlehdet olivat tuskin aloittaneet kukintansa, kun valkovuokot peittivät maan ja ensimmäiset västäräkit ilmestyivät pyrstöään keikuttelemaan. Ennen vappua myös ensimmäiset voikukat puhkesivat kukkaan ja tänään aamulla lenkillä ollessani totesin, että myös rentukat ovat täydessä kukassa. Eikä siinä vielä kaikki! Päivälenkillä Topin kanssa bongasin kevään ensimmäiset kukkivat kielot. Nyt ovat maailmankirjat sekaisin. Ei tämmöstä Kekkosen aikaan ollut, silloin taisi olla joskus ihan yöpakkasiakin mutta ne eivät tainneet liittyä kevätaikaan.
Nyt sitten eletään taas Vapun jälkeistä aikaa ja elämä jatkuu tutuissa ympyröissä. Vappupäivälle sattui harvinainen sääilmiö, aurinko paistoi ja lämpötilakin nousi poikkeuksellisen korkeaksi, meilläkin mittari näytti 22,3 astetta. Ei haitannut sitten tippaakaan moinen. Itsellä Vappu meni kotinurkissa, en ottanut edes valkolakkia kaapista, enkä lähtenyt vappuhumua isolle kirkolle katsomaan. Olen vissiin tulossa vanhaksi, ja kyllä siihen suuresti vaikuttivat myös tuon paremman puoliskon liikkumista haittaavat fyysiset rajoitteet. No Vappu se on ensivuonnakin.
On se muillakin Vapun vietto muuttunut, osalla tosi radikaalisti, kun vappumarssit ja lippulinnat ovat jääneet historiaan eivätkä uutislähetyksiä enää täytä palopuheet ja punaliput. Muistan kun ensimmäisen väritelkkarin joskus 70-luvulla hankimme, niin ensimmäisenä sen jälkeisenä vappuna ajattelin, jotta eikö tässä toosassa näy muut värit kuin tuo punainen. Radiossa soivat silloin aatteen laulut ja taisi sitä tänäkin vappuna muutama työväenlaulu sentään radiossa soida. Tartteehan toimittajienkin joskus omaa lempimusiikkiaan päästä soittamaan. Eipä ole pahemmin ollut ikävä tuolta kantilta katsottuna noita vuosia mutta muuten se oli kyllä hienoa aikaa, ainakin muistaakseni.
Maailmalla meno sen kun jatkuu yhtä sekavana kuin viime aikoinakin. Joka aamu saa jännityksellä avata Hesarin ja kännykän ja katsoa otsikoista mitä maailman mahtavin älypää, vai pitäisikö sanoa sekopää, on keksinyt. Eipä tainnut tuo ymmärtää mihin ryhtyi, kun kaveriaan Bibiä sokeasti uskoi ja sotaan lähti ja kun ei pikavoittoa tullutkaan niin uhkasi toimittaa erään valtion takaisin kivikaudelle. Tulleilla tuo taas uhkailee ja niitä määräilee koska erään maan päämies on mennyt arvostelemaan kultakutrin päätöksiä. Mitähän kultakutri mahtaa nyt tuumia kun hänen suuri sankarinsa keskeisessä Euroopassa vaalit hävisi ja nyt kun tämän lähipiiri vääryydellä ja viekkaudella hankittua omaisuuttaan maasta pois siirtää. Taitaa itse ex-johtajakin ”turvapaikkaa” Trumplandiasta kohta hakea. Jos niin käy nii saas nähdä ovatko tämän paperit kunnossa sillä siinä maassa paperittomilla ei ole minkäänlaista tulevaisuutta.
No joo, Taas rönsyilee.
Meillä Senioreissa on takana todella tapahtumarikas kuukausi. Taitaa mennä minun aikanani olleiden kolmen vilkkaimman kuukauden joukkoon. Kaikki kerhomme toimivat vilkkaasti ja saimme taas jäsenistömme mukavasti liikkeelle. Yhdet yhteislaulut saimme aikaan ja yksi painava tietoiskukin kuukauteen mahtui. Elokuvakerhomme oli jälleen mukana VUFF (Vantaa Urban Film Festival) tapahtumassa kino Myyrissä. Mäkeläisen Ritva ja Grahnin Tuija siellä monta päivää avustajina uurastivat. Itse pääsin osallistumaan tapahtumaan panelistin roolissa. Festivaalin yhteydessä järjestettiin paneelikeskustelu elokuvan ja elokuvateattereiden merkityksestä yhteisöllisyydelle. Kaikki panelistit antoivat voimakkaan tukensa korttelikinoille. Mukana paneelissa oli mm. Pirjo Lonka, joka oli luonnossa paljon viehättävämpi kuin roolissaan Sata litraa sahtia.
Jäsentilaisuuksia Kirkolla kuukauteen mahtui 2. Heti aprillipäivänä saimme kuulla karua tarinaa Antti Kujalan suulla Sotarosvojen paratiisista. Eli sodan jälkeisistä vuosista saksanmaalla, kun neuvostosotilaat siellä uutta maailmanjärjestystä rakensivat. Toiseen jäsentapaamiseemme saimme sitten toimittaja-kirjailija Risto Uimosen, jonka aiheena oli kaksi erilaista presidenttiä, Sauli Niinistö ja Alexander Stubb. Risto Uimosella on kokemusta kaikista presidenteistämme Urkista lähtien joten kokemusta vallanpitäjistä hänellä kyllä riittää. Alkuperäinen ajatus hänellä oli kertoa molemmista, Saulista ja Alexista, mutta kyllä siinä niin kävi että kun Alex on niin erilainen presidentti aikaisempiin verrattuna niin hän täytti Uimosen esityksestä leijonan osan. Täysi salillinen kuunteli mielenkiintoista tarinaa.
Kolmaskin jäsentilaisuus mahtui huhtikuulle mutta sitä emme sitten viettäneetkään kirkolla van lähdimme isolla bussilla Sokkomatkalle Umpimähkään. Retkemme suuntautui tällä kertaa länteen Lohjan seudulle. Itsekään en tiennyt minne oltiin matkalla, enkä matkan edetessä kertaakaan osannut arvata seuraavaa kohdetta. Neljä erilaista kohdetta kiersimme. Aloitimme Lohan vanhasta, hienosta kivikirkosta, jossa saimme mielenkiintoisen aikalaiskuvauksen ajalta, jolloin kirkkoa rakennettiin. Kirkolta matkamme jatkui läheiseen Lohjan museoon, josta siirryimme tutustumaan Vivamon loma- ja kurssikeskuksen maisemiin sekä nauttimaan retkilounasta. Lounaan jälkeen matkamme jatkui mielenkiintoiseen Kaarteen Sotamuseoon ja sen yhteydessä olevaan mosaiikkipajaan. Pieni mutta yllättävän hieno sotamuseo valitettavasti lopettaa kesäkuun alkupäivinä, mutta mosaiikkipaja jatkaa toimintaansa. Upeita mosaiikkiteoksia oli sekä sisällä rakennuksessa että taidepolulla puiden siimeksessä. Eikä siinä vielä kaikki! Retkemme viimeiseksi kohteeksi oli järjestynyt käynti Alitalon Viinitilalla Lohjansaaressa. Hyvien pullakahvien, erikseen ostettujen viinilasillisten ja tilan esittelyn jälkeen meille avautui mahdollisuus ostaa kotiin tuomisia tilan myymälästä ja kuten aina ennenkin niin kauppa kävi ihan mukavasti.
Osallistujien ilmeistä ja olemuksista näki, että väki oli tyytyväistä näkemäänsä ja kokemaansa tällä kolmannella sokkomatkallamme.
Ja oltiinhan me yhdistyksenä mukana myös vantaalaisten eläkeläisyhdistysten yhteisen ryhmittymän ELVAn Villasukkamarssilla Tikkurilassa. Laulu raikasi lämminhenkisessä mielenilmauksessa, jossa luovutimme kaupunginhallitukselle kirjelmän, jossa kerroimme eläkeläisjärjestöjen tekemästä mittavasta vapaaehtoistyöstä ja huolestamme koskien kokoontumistilojen riittävyydestä Vantalla. Kaikille kaupunginhallituksen jäsenille ja paikalla olleille virkamiehille lahjoitimme eri yhdistyksien luovuttamat, itsekudotut villasukat. Meitä oli arviolta 200 eläkeläistä tapahtumassa ja saimme mukavasti julkisuutta niin Yleisradion aluelähetyksissä kuin Vantaan Sanomissakin.
Paljon siis mahtui Huhtikuuhun mutta hengissä selvittiin ja matka jatkuu.
Toukokuu onkin sitten rauhallisempi mutta kyllä sieltäkin monta mahdollisuutta mukavaan yhdessäoloon löytyy mutta niistä sitten enemmän ensikerralla.
Kevätterveisin
Risto