2026 - Kesäkuun kevyet

Nyt sitten on Jussitkin juhlittu, vaikka ehkä omalta osin pitäisi sanoa vietetty, kun ihan kotonurkissa Oilin ja Topin kanssa tuo viikonloppu vietettiin. Ei juhannus enää ole samanlainen kuin ennen, silloin kun vielä jaksettiin sukuloimaan lähteä keskikesän juhlaa viettämään. Toisaalta, eihän juhannus keskellä kesää ole, kesähän on vasta alkanut, mielestäni syvään juurtunut väärä käsite johtuu siitä, että siihen osuu vuoden lyhyin yö. Muistan monta hienoa juhannusta Pälkäneellä isosiskon luona, saunottiin, grillattiin, taidettiin siinä vähän häppääkin ottaa, naisväelle ei kuitenkaan mitään miestä väkevämpää edes tarjottu. Illan ja yön aikana haitari sitten soi ja moniääninen laulu raikui Pälkäneen kirkolla, oi niitä aikoja, oi niitä aikoja. Nyt se on niin, että haitari on jo vuosia sitten vaihtunut harppuun ja tummat hiukset harmaisiin hapsiin, eikä sellaiset juhannukset enää vetoa omiin lapsiin saati sitten lastenlapsiin, ainakin meillä. Tai mistä sitä tietää, kun ei vuosiin yhdessä ole juhannusta vietetty, ei siellä ainakaan haitari soi, sen tiedän varmasti. Saattaa kuitenkin olla, että jutut kumminkin ovat ihan hanurista.

Kesäkuu omalta osaltani alkoi vauhdikkaasti. Kun on monessa mukana niin kesäkuun alkuun sattui kaksi isoa kokousta. Heti kesäkuun alussa matkustin, ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin, junalla Jyväskylään, jossa osallistuin Kokoomuksen puoluekokoukseen. Paikalla meitä oli yli tuhat henkeä keskustelemassa ja päättämässä lähivuosien ohjelmasta ja tekemässä henkilövalintoja. Henki Jyväskylässä oli hyvä ja antoi uskoa siihen, että positiivinen ajattelu vihdoinkin valtaa alaa ja synkistelyn aika on ohitse. Mutta ans kattoon y!

Jyväskylän matkan jälkeen ehdin olla kotona pari yötä ja sitten olikin jo aika matkustaa Poriin Kansallisen senioriliiton liittokokoukseen. Sielläkin käytiin lävitse tulevien vuosien toiminnan suuntaviivoja ja tehtiin henkilövalintoja. Meno oli eineen verran rauhallisempaa kuin mitä Jyväskylässä muutamaa päivää aiemmin. Itselleni osallistuminen näihin molempiin suurtapahtumiin oli hieman hämmentävää, sillä Jyväskylässä kuuluin 5 prosenttiin vanhimmista osallistujista ja muutama päivä myöhemmin Porissa taas nuorimpaan 5 prosenttiin, kuitenkin olin vain muutamaa päivää vanhempi Porissa. Ihmeellinen on tämä ihmisen ikä.

Meno rauhoittui kuitenkin jo ennen juhannustakun kevätkauden viimeiset kokoukset ja teams-palaverit loppuivat ja pääsin aloittamaan kesälomani. Tämä kesäloma onkin sitten ollut aivan toisenlainen kuin viime vuonna, jolloin Topi oli 8 viikkoa omilla teillään. Nyt olemme taas yhdessä lenkkeilleet ja kulkeneet ristiin rastiin Ylästön katuja ja polkuja. Satoi tai paistoi, niin liikkeelle on Topin kanssa lähdetty. Tänä kesänä on sitten jäänyt enemmän aikaa rakkaille harrastuksillenikin, golfille ja uimiselle, kun ei tarvinnut koko aikaa olla passissa lähtemään Espooseen katsomaan missä se Topi oikein luuraa. On sitä Oilillekin jäänyt aikaa, älkää olko huolissanne. Kotihommissa ruuanlaitto on vaatinut hieman enemmän suunnittelua, kun jodipitoinen suola kiellettiin toistaiseksi Oililta terveydellisistä syistä. Kaikissa ruokavalmisteissa ja maustesekoituksissa kun on suolaa, mutta missään niiden pakkauksissa ei ole mainittu on suola jodioitua vai ei. Nyt on tavallista enemmän itse tarvinnut sekoitella kaapista löytyneitä mausteita ja käyttää jodioimatonta suolaa, ja kohtalaisesti tuo on onnistunutkin. Onpa sitä taas pienen tauon jälkeen tullut leivottua vaaleaa ja ihan rehtiä ruisleipääkin pöytään. Taitaa jäädä tavaksi sillä kyllä itseleivottu leipä voittaa maussa, vaikkei ulkonäössä isojen leipomoiden tuotteet.

Eiköhän tässä tullut tarpeeksi kerrottua tästä lomalaisen kesäkuusta.

Meno maailmalla jatkuu erinäisten konfliktien jyllätessä, joskin ehkä hieman rauhallisemmissa merkeissä. Lähi-Idässä tilanne näyttää hieman rauhallisemmalta, nyt kun Kultakutrin sotaretkessä eletään aselevon aikaa ja laivat pääsevät aina silloin tällöin kulkemaan Hormuzin salmen läpi. Pyhässä maassa Bibikin on ollut tavallista rauhallisempi, liekö saanut palautetta Kultakutrilta. Itänaapurimme on joutunut vähän liriin, kun eteläinen pikku valtio on onnistunut häiritsemään suurta ja mahtavaa iskemällä sen energiasektoriin ja tuomaan sodan lähelle kansaa. Kostoksi naapurimme lähettää ohjuksia ja droonejaan siviilikohteisiin, tarttee sanoa, että tasan eivät käy hengenlahjat näiden kahden maan välillä.

Täällä kotisuomessa kesään löytyy aina näin keskikesän kynnyksellä jokin ilmiö, joka täyttää median. Milloin se on ollut Ruokolahden leijona, milloin Liekki-sonni ja tänä kesänä se ilmiö on Pikku-Ville, joka yhteistyökyvyn suurena edustajana laittaa asioita oman mielensä mukaan uuteen järjestykseen. Mutta se siitä.

Senioreissakin on ollut toimintaa, vaikka kesäkautta elämmekin. Pikku Buldersiin olemme päässeet kolme kertaa ennen heinäkuista taukoamme. Kerran jouduimme jättämään tapaamisen väliin ilman kosteuden noustua liian suureksi. Mutta viime kerralla totesimme, jotta ei pieni sade haittaa sillä kuluneen talven aikana maja peruskorjattiin ja nyt se on sisätiloiltaan todella siisti ja viihtyisä ja grillaamaankin pystyy majan takana olevassa katetussa syvennyksessä. Valitettavasti itse ehdin vain kerran kesäkuussa osallistumaan Buldersin rientoihin. Buldersin kesäkerhomme jatkaa taas heti elokuun ensimmäisenä keskiviikkona- Laitan siitä sitten lähempänä muistutusviestiä.

Muista kerhoistamme toimintaansa ovat jatkaneet Pulinat Café Nuvossa, leffat Kino Myyrissä ja Peli Leidit Myyrmäki-talolla. Nämä kerhot pyörivät koko kesän.

Tässäpä taas näitä löpinöitä perjantai-illan ratoksi kirjuuttelin.

Ei sitten muuta kuin hyvää kesän jatkoa ja hymyillään kun tavataan.

Lomaterveisin

Risto