2026 - Heinäkuun heppoiset

Keskikesä onkin taas tältä erää taputeltu nyt kun heinäkuu saatiin pakettiin. Vielä on kuitenkin kesää jäljellä, sillä tätä kirjoittaessani eletään elokuun toista päivää. Kuukausi vierähti taas vauhdilla ja voin kertoa, että koin olleeni lomalla. Tämän elämänvaiheen loman lopussa ero työelämässä koettuun on se, että nyt ei saa mistään lomaltapaluurahaa. Yhtään kokousta ei koko kuukauden ajalle ilmaantunut, joten sain järjestellä menoni ihan mieleni mukaan. Eipä ollut vaikeuksia keksiä tekemistä ja nyt kun kelasi kuukautta taakse päin niin monessa tuli oltua mukana. Ainoat kotipiiriin ulkopuoliset säännölliset tapahtumat olivat piipahtamiset Myyrmannissa pulisemassa tiistaisin.

Tällä kertaa jätän katsaukseni kotimaan ja maailman tapahtumiin vähälle huomiolle. Te olette aivan tarpeeksi kuulleet ja lukeneet Helsingin ”puutarha-hankkeesta”, Trumpin koheltamisesta, valtavista metsäpaloista Euroopassa ja Kanadassa ja yhäti älyttömämmästä erikoisoperaatiosta Ukrainassa. Siksi keskityn vähän kevyempiin asioihin eli mitä mielessäni loman aikana on liikkunut.

Tämä kesä olikin täysin erilainen kuin viimevuonna, jolloin perheenjäsenemme Topi vietti 8 viikkoa aikaa luonnonhelmassa Espoossa. Nyt kun se on taas kotona niin minulle jäi aikaa itselleni ja harrastuksilleni, golfille ja uinnille. Ensimmäisen kerran Topin karkumatkan jälkeen vein Topin hoitoon perheeseen, jonka huomasta se viime vuonna seikkailuilleen lähti. Hieman jännitti mutta viedessäni Topin niin kun näin kuinka innoissaan se meni ovesta sisään, niin se helpotti oloani. Kaikki sujuikin sitten siellä ihan ongelmitta.

Matkani vei vuoden tauon jälkeen Turun suunnalle kiertämään seudun lukuisia golfkenttiä, osan kiersin pelaten ja osan kiersin kaukaa. Sain pelikierroksilla mahdollisuuden tutustua uusiin mukaviin ihmisiin ja kokea monta mukavaa hetkeä ja kuulla monta mukavaa juttua. Yhtään känkkäränkkää ei yhteenkään lähtöön osunut. Erikoisin varoituskyltti mihin kierroksilla törmäsin, en tosin kirjaimellisesti, oli Uudenkaupungin kentällä, siinä varoitettiin veneistä. Yhden väylä poikki kulkee nimittäin kaivettu veneilykelpoinen kanava, joka ei näy väylän yläpäässä. Sitä en tiedä varoitetaanko veneilijöitä vuorostaan golfareista. Peli sujuivat kohtalaisesti, joten siinä mielessä ei ollut ihan hukkareissu siltä kannalta eikä se reissu muutenkaan niitä huonoimpia ollut.

Turussa tuli vietettyä 4 yötä melko likaisessa kämpässä lähellä vanhaa rautatieasemaa. Siitä oli lyhyt matka torille ja Aurajoen rantaan katsastamaan opiskeluajalta tuttuja paikkoja. Viimeisenä iltana poikkesin ottamaan iltaoluen torin kulman juomatarjoilua harjoittavassa ravitsemusliikkeessä ja siinä terassilla istuessani katselin ympärilleni ja uusittua torialuetta lukuun ottamatta näkymä oli sama kuin opiskeluaikoinani. Siinä vaiheessa havahduin ja totesin jotta hupsista siitähän on 49 vuotta kun tänne opiskelemaan tulin ja kun katsoin ympärilleni niin muista asiakkaista ehkä 95% oli syntynyt vasta sen jälkeen. Vuodet ne vierii ja kroppa on nykyään 70v+ mutta mieli edelleen 25v-. Sellaista elämä on.

Turun jälkeen suuntasin Sastamalaan kummityttömme tyttären rippijuhliin. Kun näki tuttuja kasvoja, osan jopa tunnisti ennen esittelyä, vuosikymmenten takaa niin siellä tuli mieleen mitä kaikkea elämään ennen opiskeluvuosia kuuluikaan. Enää ei käydä mato-ongella, ei käydä ravustamassa, ei avusteta naapurin isäntiä heinäpellolla, aamuöiset ajelut tanssilavoilta mökille ovat historiaa. Se oli aikaa, jolloin tekemistä riitti kavereitten ja sukulaisten kanssa ilman kännyköitä ja internettiä. Jotenkin tuntui siltä, että menin juhlissa ajassa taaksepäin, ei ehkä ihan nuoruusvuosiin mutta kuitenkin. On tämä elämä täällä pääkaupunkiseudulla niin erilaista. Totesin itsekseni, jotta aika entinen ei koskaan enää palaa ja että kotini on Vantaalla.

Suurimman osan ajastani vietin kuitenkin täällä Ylästössä vaimon kanssa ja tein eri pituisia kävelylenkkejä tutussa ympäristössä Topin kanssa. Tallinnassa tuli piipahdettua päiväseltään, kun huomasin, etten ollut siellä tänä vuonna vielä kertaakaan käynyt. Täältä Vantaalta kun on niin helppo lähteä, kun paikallisbussilla ja ratikalla pääsee nopeasti satamaan ja sieltä päiväkävelylle ihan ulkomaille saakka.

Ei tämä elämä jatkuvaa liikkumista ja harrastamista ole ollut sillä pitkästä aikaa oli aikaa myös tarttua ihan vanhaan hyväksi koettuun käyttöliittymään eli oikeaan painettuun kirjaan ja lukea muutakin kuin päivän lehtiä tai Suomen Kuvalehteä. En taida yhtään sivistyneempi olla mutta pysyyhän sanavarasto kunnossa ja monipuolisena ja saa sitä ehkä uusia oivalluksia, miten hienoa suomen kieltämme voi käyttää ilmaisussaan.

Jotta sellaisia ajatuksia mieleen toi meikäläisen heinäkuu.

Senioreissa elimme kesäaikaa ja yhteiset riennot keskittyivät Kino Myyriin, jossa leffakerhomme pyöri tauotta, Café Nuvoon jossa kantaporukka jatkoi pulisemistaan ja Peli Leidit tapaamisiaan Myyrmäki-talolla. Nyt elokuussa alkaa sitten taas kokoontua Kesäkerhomme Buldersin-majalla, joten yhteinen toimintamme alkaa taas hissun kissun heräillä.

Tässäpä tällainen vähän henkilökohtaisempi tarina tällä kertaa.

Nauttikaamme nyt elokuusta ja kerätkäämme voimia tulevaan syksyn.

Eloterveisin

Risto