2025 - Syyskuun sykkeessä

Hyvät Seniorit,

Viime vuosituhannen loppupuolella lauleltiin, jotta syksy toi, syksy toi muurarin, syksy toi, syksy toi maalarin mutta niinhän se on että, aika entinen ei koskaan enää palaa, Siksi on aika pysyä tässä päivässä ja laulella jotta syksy toi, syksy toi seniorin, meinaan meidän omiin tapahtumiimme. Syyskuussa pääsimme taas mukavasti vauhtiin ja tapahtumia meillä riittikin runsaasti ja saimme kansaa liikkeelle ihan mukavasti. Aluksi taas kuitenkin muutamia ajatuksia maailman menosta.

Tulipa taas moneen kertaan huomattua, että uutisvirtaan ei millään meinaa mahtua positiivisia uutisia, pelkkää sotaa ja sortoa, leikkauksia ja kurjuutta ovat uutiskanavat tulvillaan. Missään ei tunnu olevan uskoa paremmasta huomisesta, kaikki on menossa päin prinkkalaa, se taitaa olla muuten tuolla Turun suunnalla sillä eikös se talo, jonka parvekkeelta joka vuosi Joulurauha julistetaan ole jotakuinkin saman niminen. Kaikki, myös hyvin toimeentulevat, säästävät nyt pahanpäivän varalle, Tekeehän se varovaiseks,i kun yhteiskunta ei yhtäkkiä pystykään niin avokätisesti rahaa kaikkialle jakamaan. Joissakin tapauksissa vasta muutama vuosi sitten saadusta etuudesta on ehtinyt ikimuistoinen nautintaoikeus muodostua, ottaahan se pattiin. Tosin ei sitä rahaa enää taideta sukanvarteen laittaa jemmaan, siitä päätellen, että suurin osa ihmisistä kulkee nilkat paljaina. Ilmapiiri tässä maassa on nyt niin negatiivinen meikäläistä, melkein ikuista optimistia ihan hirvittää. Tuntuu siltä, että suurin osa kärsii mielenterveydellisistä oireista ja osa on vaan muuten ahdistuneita kun joutuu itsestään huolta pitämään. Eihän elämä ole pelkkää päivänpaistetta, se on myös ruusuilla tanssimista.

Mahtuihan tuohon syyskuuhun sentään yksi positiivinenkin uutinen, joka sai palstatilaa sekä Maikkarin että Iltalehden verkkosivuilla. Maikkarin Seitsemän uutisissakin asiasta mainittiin ja Iltalehti julkaisi aiheesta kokoaukeaman jutun. Uutinen kertoi 7- vuotiaasta suomen lapinkoirasta joka 8 viikon karkumatka päättyi onnellisesti ja se saatiin saatiin elävänä ja terveenä kotiin. Enpä olisi silloin kesällä, kun Topi karkuteillä oli olisi uskonut kuinka iso julkkis Topista vielä tulisi. Ei se julkisuus sitä ole yhtään Topia häirinnyt ihan sama perheenjäsen se on kuin ennen karkumatkaansa. Mutta nyt vähän seniori asiaakin.

Jäsentapaamisia

Syyskuussa jäsentapaamisemme olivat täysin erilaisia luonteeltaan. Aloitimme musiikillisissa merkeissä, kun Anne Nielsen ja Merja Ikkelä saapuivat meitä ranskalaishenkisillä lauluillaan viihdyttämään. Upeasti soi Annen ääni ja Merjan soitto kirkkosalissa, kun tutut sävelmät ilmoille kajahtivat. Hieno oli syyskauden avaus.

Kaikkien aikojen yleisin puheenaihe on tietysti sää. Viime aikoina tosin maahanmuutto on ehkä enemmän keskusteluttanut mutta kyllä silläkin rintamallakin viitataan samaan ilmiöön, moni tuntuu olevan sitä mieltä, että sopis nyv vaan lähtee muille maille hyvän sään aikana. Me saimme kuitenkin meteorologi Joonas Koskelan Forecalta kertomaan meille työstään. Oli kiva kuulla juttua säästä ammattilaisen suusta. Asiallisiin kysymyksiin saimme asialliset vastaukset

Kerhoja

Vanhin kerhoistamme, Ilonpisarat, vietti syyskuussa 10-vuotista taivaltaan. Hyvät olivat tarjoilut, haitari soi ja upeita tulkintoja Eino Leinon ja Lauri Viidan runoista kuulimme. Kutsuvieraiksi Heimon kanssa tilaisuuteen pääsimme.

Elokuvakerhomme kokoontui Kino Myyrissä ja Lounaskerhomme kokoontui Wandakssa, eli paikallista yritystoimintaa jälleen tuli tuettua.

Peli Leidit ja Nooan Ukot jatkoivat kokoontumisiaan Myyrmäki-talon asukastilassa ja Museokerho piipahti Kiasmassa tutustumassa Kivi, paperi ja sakset näyttelyssä. Eikä tietenkään sovi unohtaa tiistaisia Café Nuvon Pulinakaffeita. Ei meidän porukassa kovinkaan montaa tuppisuuta taida löytyä.

Syksyn uutuutena aloitimme tapaamiset joka toinen maanantai Myyrmäki-talon 3, kerroksen kokoustilassa. Ensimmäinen tapaamisemme oli yhteislaulutilaisuus, jossa Klaus Pennanen laulatti meitä. Tutut laulut raikuivat ja hauskaa oli. Omassa porukassa kun laulaa niin ei tarvitse hävetä vaikkei se ihan nuotilleen menekään eikä sitä tarvitse varsinkaan olla mikään Katri-Helena tai Jari Sillanpää kun tuttujen kanssa hoilailee. Yhteislaulunhan on todettu olevan yksi parhaista terapiamuodoista.  

Toinen kokoontumisemme samassa tilassa olikin sitten tiukkaa asiaa, kun Hankepäällikkö Kira Havela kävi kertomassa Myyrmäkeen rakennettavasta uudesta Kaupunkikulttuuritalo-hankkeesta, jonka ensimmäistä osaa Oivallustentaloa, Mannin takana olevaan monttuun on tarkoitus alkaa rakentamaan jo ensi vuonna. Aikamoinen kasvojen kohotus on Myyrmäen keskustaan hankkeen myötä tulossa. Saattaapi jopa torin kantajengi tuntea olonsa epämukavaksi uudessa komeassa ympäristössä ja hakeutua muualle.

Tulipa sitä taas tekstiä suollettua enemmän kuin ajattelin kun koneeni avasin ja koska tämä on taas niin toivottaman pitkä ja poukkoileva teksti niin tiedätte ettei tällaista ole mikään tekoäly voinut tuottaa.

Tässäpä tämä tällä kertaa.

Näkemisiin lokakuun tapahtumissamme

Syysterveisin

Risto