2025 - Marraskuun markkinoilla
Heippatirallaa,
Taas on vuoden ehkä synkin kuukausi selätetty. Marraskuuhan on tilastojen mukaan se pimein ja usein sään puolesta sateisin kuukausi, täällä eteläisessä suomenmaassa kun ei enää kovin usein lunta tähän aikaan vuodesta vielä ole. Tätä kirjoittaessani lämpötila on n. 5 astetta plussalla ja äsken kun tulin Topin kanssa aamulenkiltä niin katselin kuinka kauniin vihreitä nurmikoiden ja sammaleiden peittämät pihat ovat. Ei ne noin vihantoja kesälläkään taitaneet olla. Toista se oli Kekkosen aikaan, silloin talvet tulivat ajoissa ja lumi valaisi ja pehmensi maisemaa jo hyvissä ajoin. Taitaa siinä ilmastomuutoksessa olla perää.
Tämä pimeä vuodenaika ja yleinen etten sanoisi synkkä mielenlaatu, jollainen suurimmalla osalla suomalaisia tuntuu olevan jo geeneissä, tekee yleisen ilmapiirin turhan negatiiviseksi. Miksi ihmeessä kaikkeen pitää mennä sen synkimmän vaihtoehdon kautta, jos joku asia sitten meneekin paremmin kuin on arveltu niin eikös jostain taas löydy joku ”asiantuntija” joka ilmoittaa syvällä rintaäänellä, jotta ei tää oo pysyvää, kyllä se siitä taas huonoksi kääntyy. Ja kuten olen varmaan jo monta kertaa kirjoittanutkin niin kyllähän iltapäivälehdillä ja somella on taipumus nosta esille vain negatiivisia asioita, heikosti positiivinenkin siinä ahdistuu, mutta en minä vaikka vällillä onki harmistunut olo.Ootteko muuten huomannut että englanninkielissä kanavissa ei koskaan käytetä sosiaalisesta mediasta lyhennettä some vaan se on aina social media. Ehkä mielleyhtymät muuten johtaisivat jonnekin…
Tällä kertaa jätän katsauksen maailmantilanteeseen väliin sillä siellä ei edes suurten johtajien älynväläytyksiä ole pimeällä taivaan näkynyt. Siksi onkin aika mennä marraskuun iloisiin tapahtumiin täällä meidän omassa lähipiirissämme.
Meillä on taas täällä senioreissa takana kuukausi, joka jää mieleen mukavista yhteisistä hetkistä ja tapaamisista. Marraskuuhun meille osui kaksi tärkeää tapahtumaa, syyskokous ja Syntymäpäiväkonserttimme, joista varsinkin viimemainittua on sitten meidän kaikkien paikalla olleiden hyvä muistella sitten joskus vanhempana. Palaan noihin kahteen jäsen-tapaamiseen tarkemmin alempana.
Marraskuussa kerhotoimintamme oli edelleen vilkasta ja saimme mukavasti taas väkeä liikkeelle. Syksyllä aloittamamme Tietoiskujen ja yhteislaulujen tilaisuudet Myyrmäki-talon kerhotilassa eivät vielä saaneet teitä liikkeelle odottamallani tavalla. Marraskuussa meillä oli tila tosin käytössä vain kerran mutta silloin saimmekin aimo annoksen tietoa ravinnon merkityksestä aivoterveyteen. Mutta ei syytä huoleen, tilaisuudet jatkuvat taas vuodenvaihteen jälkeen.
Kahdesta jäsentapaamisestamme ensimmäisen yhteydessä pidimme myös sääntömääräisen syyskokouksemme. Kokouksessa hyväksyttiin vuoden 2026 Toimintasuunnitelma ja talousarvio sekä valittiin ensi vuodelle puheenjohtaja ja uusi hallitus. Itse sain jatkokauden tämän hienon yhdistyksen puheenjohtajana. Lämmin kiitos saamastani luottamuksesta, lupaan tässä teille tehdä kaikkeni yhdistyksen ja teidän hyvinvointinne hyväksi.
Hallituksessa tapahtui jonkin verran kiertoa. Sirpa Ahonen ja Leena Tilli jäivät omasta tahdostaan pois hallituksesta ja kiitän heitä hyvästä yhteistyöstä. Eivät he silti meitä muuten jättäneet. Täysin uusina hallitukseen saimme Ritva Partalan ja Pirjo Piipposen ja paluumuuttajana saimme takaisin monen tunteman Sirpa Ahrenbergin. Toivotan heidät tässäkin tervetulleiksi edelleenkehittämään yhdistystämme. Hallituksessa jatkavat Tuija Grahn, Tarja Leinonen, Ritva Mäkeläinen, Risto Rasku ja Eija Turunen.
Tällä kokoonpanolla jatkamme sitten vuodenvaihteen jälkeen.
Koko syksyn huipputapaus olikin sitten ikimuistettavat synttärit, jollaisia ei varmaan ole missään seniori-yhdístyksessä koskaan järjestetty. Synttäreille olimme kutsuneet kaikki tänä vuonna tasavuosia, 75+, täyttäneet/täyttävät jäsenemme. Kirkon Valo-seurakuntasali oli omassa tilaisuudessamme tupaten täynnä eikä kaikille edes riittänyt kunnon istumapaikkaa. Herkulliset leivokset loppuivat kesken, sitä en tiedä saivatko edes kaikki juhlakalut omat leivoksensa, toivottavasti saivat. Kahvittelujen jälkeen siirryimme kirkkosalin puolelle kuuntelemaan Joel Hallikaisen yhdistyksemme kustantamaa konserttia. Olin sopinut Kirkkoherra Hans Tuomisen kanssa että konsertti on kaikille avoin ja seurakunta ilmoittikin asiasta omilla sivuillaan ja olihan tuosta myös Kirkko ja Kaupunki lehdessä maininta. Sana oli hyvin kiirinyt ja kirkko täyttyi ääriään myöten, suntiot joutuivat avaamaan Kirkko- ja Valosalin välisen siirtoseinän, jotta kaikki halukkaat pääsivät kuulemaan konserttia. Omalle väellemme varaamamme n. 100 paikkaa eivät riittäneet vaan osa meistä joutui hakemaan hajapaikkoja eri puolilta salia. Yksi suntioista laski kuulijoiden määrän ja päätyi lukuun 383. On sanottava, jotta olipa succee. Katsotaan mitä ensi vuonna keksimme, tuota taitaa olla vaikea ylittää.
Tässäpä taas tuli tarinaa aika pitkälti. En tälläkään kertaa turvautunut tekoälyn käyttöön vaikka se aina välillä ehdotteli, jotta anna mun tehdä tästä parempi. En antanut ja siksi saatte taas kestää minun pitkiä löpinöitäni.
Ei tässä nyt sitten muuta kuin jotta voikaa hyvin ja toivotan tässä samalla oikein hyvää joulunodotusta
Adventtiterveisin
Risto