2025 - Lokakuun loiskeita

Ehtoota Seniorit!

Voi hyvät ihmiset! Nyt ollaan jo marraskuussa ja elämme ehkä vuoden pimeintä aikaa, märkä maa imee kaiken valon ei aurinkokaan kovin paljoa pilkahtele. Ihmiset laahustavat pimeydessä tummissa vaatteissaan, onhan joillakin sentään jotain heijastavaa päällään, erilaisia heijastimia ja heijastavia valjaita, suuri osa kuitenkin ilman mitään joka autoilijan huomion herättäisi. Nuoret ovat hoitaneet näkyvyytensä sillä, että heidän kännykkänsä loistaa yön pimeydessä ja johdattaa heitä kadun toiselle puolelle ilman että heidän tarvitsee katsettaan kännykästä nostaa. Hyräilevät varmaan mennessään jotta ihana enkeli kotihin vie. Mutta vaikka onkin pimeää ja ankeaa niin ei anneta masennukselle tilaa, sillä ensi kuussa onkin sitten jo Joulu, ja päivät alkavat sen jälkeen taas pidentyä. Mikäs sen mukavampaa.

Meno Suomessa ja maailmalla kulkee viimeaikaisia ratojaan, joskin jonkin verran alkaa olla ilmassa jo myönteisenkin kehityksen merkkejä. Tänään aamulla verkossa huomasin kaksi uutista joissa toisessa kerrottiin, että tänä vuonna Suomessa on syntynyt 1300 lasta enemmän kuin viime vuonna ja toisessa että yrityskaupat ovatkin kaiken kurjuuden keskellä merkittävästi vilkastuneet. Valitettavasti tämän kaltaiset hyvät uutiset eivät myy ja siksi julkisessa sanassa ja somessa esille nostetaan vain epäkohtia, vaikka ne saattavat koskea vain hyvin pientä ihmisjoukkoa mutta annetaan ymmärtää, että kyseessä on suurta kansanosaa koskevasta ongelmasta. Hyvät uutiset kun saattaisivat häiritä kansan alakuloa ja eihän sellainen meininki nyt meidän yltiöpessimistiseen mielenmaisemaamme sovi. Eihän se sovi että hyvä ankeus yhtäkkiä vähenisi.

Itselläni oli vilkas kuukausi kuntavaalien jälkeen saamissani luottamustehtävissä. Sekä Vantaan että Hyvinvointialueen Vanhusneuvostoissa olemme päässeet täyteen vauhtiin ja molemmissa olemme jo ehtineet antaa ensimmäiset lausunnot. Vantaalla annoimme lausunnon päättäjille älyttömästä esityksestä muuttaa Sporttikortti 70+ maksulliseksi ja Hyvinvointialueella otimme voimakkaasti kantaa ikäihmisten huomioonottamisessa Hyvinvointialueen uudessa strategiassa alkaneelle valtuustokaudelle. Viimeksi mainitusta lehdistötiedotteemme julkaistiin Vantaan Sanomissa. Eikä siinä vielä kaikki! Viime torstaina isännöimme pääkaupunkiseudun, Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen, Vanhusneuvostojen kokousta ja siellä laadimme yhteisen vetoomuksen HSL’lle jotta 70+ kansalaisille on palautettava eläkeläisalennus myös kertalippuihin. Saa nyt sitten nähdä kuinka paljon meidän ääntämme kuunnellaan ja otetaan kantojamme huomioon päätöksiä tehtäessä.

Sitten vähän meidän hienon yhdistyksemme lokakuusta.

Lokakuussa meille osui kokonaista 3 parillisen viikon keskiviikkoa, joina saimme tilaisuuden kokoontua Myyrmäen kirkolle kuulemaan erilaisia esityksiä ja nauttimaan kahvinkeittotiimimme tarjoiluista ja ennen kaikkea toistemme seurasta. Kaikissa kolmessa tapaamisessamme meillä oli täysin erilaiset teemat. Kuukauden ensimmäiseen tapaamiseen saimme Sata litraa sahtia ohjanneen Teemu Nikin kertomaan meille elokuvastaan, toiseen Tom Laitisen kertomaan meille perinteikkään käsipallostaan tunnetun Atlaksen toiminnasta ja kolmanteen, syksyn yleisömenestykseen, saimme Armi Hyryn kertomaan meille Hyvinvointialueen vanhuspalveluista. Armin antama kuvaus Hyvinvointialueemme vanhuksille tarjottavien palveluiden tilanteesta ei näyttänyt yhtään niin synkältä kuin mitä yleisesti hyvinvointialueen tilasta annetaan ymmärtää. Tässä tapauksessa ei tainnut pitää paikkaansa vanha sanonta, joka tietoa lisää se tuskaa lisää sillä kovin tuskastunutta väkeä ei kirkolla näkynyt.

Kerhotoimintamme oli lokakuussa tavan mukaan vilkasta ja te olitte kaikki mukavasti mukana, jos ette nyt ihan fyysisesti niin ainakin henkisesti. Syksyn uutuutemme, yhteislaulut Myyrmäki-talon kerhotilassa eivät oikein saaneet teitä liikkeelle mutta minä en luovuta sillä yhdessä laulaminen on tutkitusti mitä parhainta terapiaa ihmiselle ja siksi jatkamme yhteistä hoilaamistamme myös tulevana vuonna.

Bbussilastillinen senioreita kävi kulttuurimatkalla ihan Tampereella saakka. Aloitimme kulttuurikierroksemme upeasta MilaVidan museosta Näsinkalliolla tutustumalla ihan aitoihin Rooman oopperan esiintyjien pukuihin. Upeita nuo olivat ja täynnä pienenpieniä yksityiskohtia. Itse vähän ihmettelin yksityiskohtien runsautta sillä eihän niitä suuressa salissa erota kuin parissa ensimmäisessä rivissä istuvat katsojat. No joo, mitäpä minä olen sanomaan, mikä on oopperassa tarpeellista, paitsi tietysti se musiikki. Kuulimme samalla käynnillä myös tarinaa itse rakennuksesta, jota aiemmin Näsinlinnaksi kutsuttiin, ja sen rakennuttajista von Nottbeckeistä. Maahanmuuttajia nuokin aikoinaan olivat, mokomat. Iltapäivän sitten vietimmekin Tampereen Työväen Teatterissa katsomassa mielenkiintoista näytelmää nimeltään Helene. Schjerfbeck tuo sukunimeltään oli. Taas tiedän itsekin enemmän tuosta suuresta taiteilijasta mutta en minä yhtään sen viisaampi tämänkään jälkeen ole.

Palaan seuraavan jäsentapaamiseemme, jonka yhteydessä pidämme sääntömääräisen syyskokouksemme ja muihin loppuvuoden tapahtumiin tuonnempana.

Tässäpä taas nämä tärkeimmät pohdinnat tällä kertaa.

Toivotan teille kaikille oikein hyvää marraskuuta. Pidetään mieli valoisana!

Syysterveisin

Risto