2025 - Helmikuun Helähdyksiä
Niin sitä sitten tuli tämän sesongin talvikuukaudet elettyä. Ei niissä kovin paljon talvea tänä vuonna kyllä ollut, lyhyitä lumikausia oli kolme mutta mikään niistä ei kovin pitkäksi venähtänyt. Liukkautta kyllä riitti mutta kyllä sitä riitti kurakelejäkin. Kylmimpänä aamuna kun Topin kanssa lehteä lähdin hakemaan mittarissa oli 14,8 miinusta. Ei talvet Kekkosen aikaan tällaisia olleet, ei silloin kyllä mitään puhuttu ilmaston lämpenemisestä. Ilmaston lämpeneminen vasta myöhempien aikojen ilmiö ja se on nopeutumassa, joten nyt pitäisi puhaltaa yhteen hiileen, jottei toivonkipinä nousun pysähtymisestä 1.5 asteeseen sammuisi.
Samaan aikaan kun ilmasto lämpenee niin kylmät tuulet puhaltavat kansainvälisissä suhteissa. Kun ajatusmallina on, ettei ilmaston lämpeneminen ole niin iso asia ja slogan kuuluu jotta Drill baby drill niin ainakin minä olen huolissani kehityksen suunnasta. Kaiken maailman höyrypäät nousevat valtaan eri puolilla maailmaa ja diplomatialla ei ole mitään väliä. Tällä hetkellä kansainvälinen yhteistyö on vain diilien tekemistä mukavien kaverien kanssa. Kaikki ”mukavat” kaverit eivät kaikkien mielestä kuitenkaan ole niitä mukavia kavereita. Kunhan vain osaisivat olla sopimatta pienempien maiden päiden ylitse, näitä kuulematta tai osallistamatta.
Eiköhän tuo riitä tällä erää kansainvälisestä tilanteesta ja siispä siirryn tänne kotikulmien kuulumisiin.
Meillä täällä Suomessa asiat kuitenkin ovat jotakuinkin mallillaan. joskin keskustelussa on aivan liikaa tummia sävyjä. Ei täällä niin kurjasti asiat ole kuin tietyt tahot antavat ymmärtää. Täällä on paljon hyvää ja voimme olla suht´koht tyytyväisiä oloomme ja eloomme, vaikka ei kaikki aina mene niin kuin Strömsössä. Meillä Senioreissa on niin paljon elämänkokemusta, että osaamme ottaa asiat asioina ja ettei meidän enää kannata kaikesta turhaan hötkyillä.
Jäsentapaamisia
Helmikuussa saimme kokoontua pari kertaa Kirkolla jäsentapaamisiin. Mukavasti olitte taas liikkeellä molemmilla kerroilla kahdessa täysin erityyppisessä tapaamisessa. Kuun alussa meille kävi Sairaalapappi Krista Valtonen kertomassa työstään ja kohtaamisistaan elämän vaikeissa tilanteissa olevien ihmisten kanssa. Kristaa kuunnellessa tuli mieleen, jotta kyllä ihmiselle on tärkeää saada kaikissa tilanteissa kontaktia toiseen ihmiseen joka on läsnä ja kuuntelee.
Toinen jäsentapaamisemme kulkikin sitten maallisemmissa merkeissä. Silloin nimittäin vietimme Ystävänpäivää ja meitä oli viihdyttämässä mahtava Trio Jupera. Tupa oli täynnä ja ilmeistä päätellen kaikilla oli mukavaa. Kun seurasin teidän reaktioitanne, niin kyllä siellä päät heiluivat, kädet rummuttivat pöytää ja jalat löivät tahtia musiikin tahdissa. Tuo jalkojen liike on tosin oma olettamani, sillä enhän minä nyt sinne pöytien alle kurkkimaan mennyt. Omat jalkani eivät ainakaan paikoillaan koko aikaa pysyneet. Ainakin hetkeksi surut ja murheet unohtuivat.
Kerhoilua
Helmikuussa kerhot olivat mukavasti vauhdissa. Ilonpisaroissa tietoa tuli kuin apteekin hyllyltä, Peli Leidit löivät korttia ja Nooan Ukot paransivat torstaisin maailmaa Myyrmäki-talon asukastilassa. Puhetta riitti runsaasti edelleen Café Nuvon jo perinteeksi muodostuneilla nimensä mukaisilla Pulinakahveilla ja Museokerho kävi tutustumassa Designmuseossa olevaan Maija Lavosen töitä esittelevään näyttelyyn, kovin olivat osallistujat otettuja näyttelystä. Innokkaat seniorit ja heidän kaltaisensa riensivät Kino Myyriin Elokuvakerhon kahta Seniorikinon täysin erilaista elokuvaa katsomaan. Henkisen ravinnon lisäksi meillä oli tarjolla myös ”käsinkosketeltavaa” ravintoa kun Lounaskerhomme kokoontui Myyrmäenraitilla sijaitsevaan Keittiömestariin lounaalle matkalle intialaisten makujen maailmaan.
Paljon sitä mahtuu vuoden lyhyimpään kuukauteen, ei ihme, että se meni niin nopeasti ohitse. Nyt ollaankin sitten jo päästy kevään alkuun ja päivät pitenevät ja voi alkaa seurata miten kevään merkit pikkuhiljaa voimistuvat.
Tässäpä taas tätä tarinaa tällä kertaa.
Tapaamisiin maaliskuun tapahtumissamme.
Voikaatten hyvin
Kevätterveisin
Risto