2024 - Toukokuun toilauksia
Morjensta taas hyvät Seniorit,
Niin sitä taas vierähti tuo toukokuukin vauhdilla ja nyt ollaan sitten jo oikeassa kesässä. Tuntuu siltä, että tuolla säiden jumalalla on pienet piruilut mielessä, on meinaan niin oikukkaita ilmoja viime kuukausina pidellyt. Tänä vuonna tuntui, jotta varsinainen kevät jäi kokonaan väliin, siirryttiin ikäänkuin suoraan talvesta helteiseen kesään. Kulunut toukokuu oli mittaushistorian kuumin 3-4 astetta yli ajankohdan normaalin, ja hellepäiviä oli kokonaista 16, uusi ennätys. Monelle ikäihmiselle taisivat nuo päivät olla todella rankkoja kun yölämpötilatkin pysyivät melko korkeina. Toivottavasti te olette helteistä huolimatta pärjänneet.
Itse olen täysin kesäihminen, joten minua viimeaikojen lämpötilat eivät ole haitanneet, päinvastoin, totuin korkeisiin lämpötiloihin kymmenillä eteläisen ja kaakkoisen Aasian maihin tekemilläni työmatkoilla. Nyt on elämä hymyillyt ja on ollut aiempaa helpompaa, kun ei enää ole tarvinnut kerrospukeutumista harrastaa kun Topin kanssa lenkille on lähtenyt. Golfaamaankin on taas aurinkoisessa säässä päässyt ja väriäkin on pintaan saanut, kun on tuota pigmenttiä verenperintönä isä-ukolta siunaantunut. Kyllä isä-ukko oli ihan kotimaista sukujuurta, sen on velipoika sukututkimuksessaan todentanut.
Väristä puheen ollen, sattuipa tässä muutama päivä sitten Paalutorilla kun yhden uudemman puoleisen jäsenemme kanssa vaalityötä tekemässä olimme niin yksi yhteinen tuttumme juttusille tuli ja kyseli jotta mistä tuollaisen värin on rouva hankkinut niin vastauksena sai jotta Floridassa oli tullut käytyä. Totta kai minä saman kysymyksen sain, jotta mistä kaukaa tuo väri sinulla sitten on peräisin niin siihen oli helppo vastata, jotta Keimolastahan tämä.
No nythän tämä meni ihan höpinäksi ihan muusta kuin tämän jutun alkuperäisestä aiheesta, eli hienon yhdistyksemme tuokokuusta. Toukokuu olikin huomattavasti hiljaisempi kuin edeltävä huhtikuu, sillä varsinaisia jäsentapaamisia Virtakirkolla meillä oli kokonaista 1 kappale. Kalenterin mukaan meillä olisi ollut jäsentapaaminen 1.5. mutta sattuneesta syystä jätimme sen väliin, sillä ajattelimme, että silloin meillä kaikilla on muutakin tekemistä. Viimeinen Virtakirkolla järjestämämme Jäsentapaaminen oli sitten 15.5. ja silloin saimme vieraaksemme kaikkien aikojen ensimmäisen Vuoden Seniorin, Tuulikki Petäjäniemen. Mielenkiintoista kerrottavaa hänellä meille olikin.
Toukokuun viimeisen Jäsentapaamisen sijaan järjestimme jo perinteeksi tulleen kevätretkemme. joka tällä kertaa suuntautui läntiselle Uudellemaalle. 40 iloista senioria lähti tutustumaan Raaseporissa, Tammisaaren taajamassa, olevaan uuteen taidemuseoon, joka nimekseen on saanut Chappe. Museo itsessään on näkemisen ja kokemisen arvoinen taideteos. Museossa on mm. iso liuta Helene Scherfbeckin omakuvia ja niitä katsellessa kävi mielessä kuinka rankkaa elämää Helene olikaan elänyt, meinaan kun vertasi hänen ensimmäistä omakuvaansa kokoelman viimeiseen. Ei olisi samaksi ihmiseksi luullut niin paljon oli elämää nähnyt tuo arvostettu taiteilijattaremme. Tammisaaresta siirryimme sitten aina mielenkiintoiseen Fiskarsin Ruukkikylään. Jos satutte sielläpäin liikkumaan niin voin suositella ruokailua Kuparipaja nimisessä ravintolassa, oli se vaan niin syötävän hyvää mitä meille tarjottiin ja kaiken lisäksi palvelukin pelasi.
Meillä on muuten tällä hetkellä jäsenrekisterissä 259 jäsentä, ja se sivuaa 90-luvun alussa, ennen suurta lamaa, ollutta kaikkien aikojen ennätystä. Jälleen kerran siteeraan tunnettua tanssitaiteilijaa Jorma Uotista: Ei Huono!
Kerhopuolella toiminta jatkui normaaleissa merkeissä Ilonpisarat pirskahteilivat edelleen Myyrmäkitalon yläkerrassa, Nooan Ukot turisivat Myyrmäkitalon alakerrassa, Elokuvakerho kokoontui Kino Myyrissä ja Pulinakahvit jatkoivat Café Nuvossa Myyrmannin 3.kerroksessa. Kuukauden päätti Lounaskerhomme kokoontuminen upealla Vanhalla Viilatehtaalla, valitettavasti tapaaminen osui omalta osaltani ajankohtaan, etten taaskaan, muiden kiireiden takia, pystynyt osallistumaan tilaisuuteen.
Siinähän tuo kevätkausi sitten tällä kertaa olikin mutta ei hätää kyllä meillä vielä kesän ajallekin yhteisiä tapahtumia on. Pulinakahvit jatkuvat koko kesän kuten myös Elokuvakerhomme, eikä siinä vielä kaikki. Kuten edellisessä viestissäni kerroin niin uusi Kesäkerhomme Buldersin majalla alkaa kokoontua joka keskiviikko klo 12 Vantaanjoen rantamilla.
Syksyllä sitten siirrymmekin takaisin Myyrmäen kirkolle, uudelleenrakentamisurakan valmistuttua. Siellä Jäsentapaamisemme alkavat 18.9.2024 tuttuun aikaan 13.30, kahvitus alkaa toki tavan mukaan n. 13.15. Olemme kehittelemässä omatoimista Jäsentapaamista keskiviikolle 4.9.2024 mutta aika ja paikka ovat vielä työn alla. Kuten Peukaloisen retkissäkin sanottiin aina jakson lopussa Mutta siitä sitten enemmän ensikerralla.
Laitan tähän vielä liitteeksi syksyn ohjelmarungon, joka sitten syksyn tullen täydentyy kulttuuri ja matkariennoilla, Museokerhoa unohtamatta. Ja älkääkä unohtako, jotta tulossa on yhdistyksemme ensimmäinen matka Umpimähkään syyskuussa.
Toivotan teille kaikille oikein hyvää kesää.
Kesäterveisin
Risto
Ps. Muistakaa käyttää äänioikeutta EU-parlamenttivaaleissa