2024 - Maaliskuun mahtavat

Hyvät Seniorit,

Tätä kirjoittaessani Pääsiäinen on takana ja päivä on kääntymässä eilistä kylmempään ja pilvisempään mutta muuten valoisampaan iltaan, siirryimmehän toissa yönä jälleen kesä-aikaan. Yksi kevään merkki sekin. Koiran kanssa lenkkeillessä huomaa aina joitakin uusia merkkejä luonnossa joka päivä, pajunkissoja näkyy yhä enemmän, ensimmäiset krookukset ovat puhjenneet kukkaan, joutsenien muutto on täydessä käynnissä ensimmäiset valkoposkihanhiparvet ovat saapuneet ja on sitä jo pari harmaahaikaraa ja kurkeakin tullut bongattua. Kyllä se kevät sieltä on tulossa, vaikka alkaneella viikolla saamme vielä kärsiä takatalvesta.

Maaliskuussa meillä olikin taas tapahtumia laidasta laitaan. Jäsentapaamisissa saimme ensin kuulla Kevätkokouksemme yhteydessä Seniorihoivasta ja toisessa tapaamisessamme Antti Kujala kertoi meille tammikuussa ilmestyneestä kirjastaan, Kuin veljet keskenään, Neuvostoliiton Itä-Eurooppalainen imperiumi. Kovin oli kovaa itäisen naapurimme kontrolli ja puuttuminen ystävällismielisten etupiiriin kuuluneiden maiden kansalaisten elämään. Luojan kiitos,että me täällä Suomessa säästyimme niin sanottujen ECC-maiden (Ex-Communistic Countries) kohtalolta.

Kerhotoimintamme oli täydessä vauhdissa. Ilonpisaroissa meno on vauhdikasta, taitavat siellä kuunnella Matin ja Tepon hittiä: Mä tunnen kuinka vauhti kiihtyy. Siksi en ehkä enää ole uskaltautunut siellä piipahtamaan ja taitaisi ne jutut muutenkin saada tällaisen hiljaisen hämäläisen hämilleen. Elokuvakerhossa päästiin nauttimaan kahdesta mukavasta leffasta ja kulttuuria oli tarjolla pariin otteeseen, ensiksi Kansallisteatterissa ja toinen kerta Helsingin kaupunginteatterissa. Hengenravinnon lisäksi myös elämälle tärkeästä ravinnonsaannista pidettiin huolta, sillä Lounaskerhomme kokoontui ravintola Solaressa siirtämässä näläntunnetta myöhemmäksi.

Ja mitä olisikaan seniorin viikko ilman tiistaisia Pulinakahveita Café Nuvossa Myyrmannissa. Jos tätä menoa suosio jatkuu niin kahvilan ”lasikoppi” alkaa käydä liian pieneksi. Kyllä sinne toki vielä mahdutaan, joten mukaan vaan vaihtamaan kuulumisia, jos nyt sattuu siinä vilkkaassa puheensorinassa, jotain kuulemaan.

Eikä siinä vielä kaikki! Uusin kerhoistamme Nooan Ukot on kokoontunut säännöllisesti koko maaliskuun ajan Myyrmäkitalon Asukastilan pienessä neuvotteluhuoneessa. Juttua on piisannut ja rento on meininki ollut. Mukaan mahtuu mukavasti uusia ukkoja, sillä jos tila käy ahtaaksi niin voimme siirtyä naapurihuoneeseen, joka on melkein tuplasti suurempi. Yksi asia kuitenkin totta puhuakseni tässä yhteydessä harmittaa. Nimittäin se, etten aiemmin saanut lähetettyä kutsua ensimmäiseen ukko-kerhon kokoukseen.

Omalta osaltani saavutin maaliskuussa yhden rajapyykin. Silloin Hannele Laurin tähdittämä elokuva tuli mieleen ja totesin jotta kyllä se vaan niin on että 70 on vain numero. Se pitää täysin paikkansa, ainoa asia, joka muuttui oli se, että nyt minun ei enää tarvitse maksaa Vantaan kaupungin uimahalleihin eikä kuntosaleille. Herkimmän hetken koko juhlaviikon aikana koin Pulinakahveilla kun Irene piti minulle puheen. Ihan tuli tippa linssiin oli se vaan niin koskettava puhe.Vielä kiitos siitä.  Siellä sain muuten eteeni erikoisimman koskaan saamani synttärikakun, Berlinimunkin jossa oli yksi kynttilä pystyssä. Kiitos vielä kaikille teille merkkipäiväni huomioineille.

Tässäpä tätä turinaa taas tällä erää. Nähdään taas, ja jos ei nähdä niin törmäillään.

Oikein hyvää alkanutta huhtikuuta!

Terveisin
Risto