2024 - Helmikuun helmiä

Mahtavat Seniorit,

Olemme kalenterin mukaan siirtyneet kevään puolelle, vaikkei sitä ikkunasta ulos katsoessa huomaakaan. Mutta kyllä se kevät sieltä tulossa on, ei se koskaan ole jättänyt tulematta. Tosin on siinä vuosimiljoonien aikana ollut muutaman kerran hienoinen viivästyminen, kun on tuo jääkausi osunut kohdalle.

Meillä on takana mielenkiintoinen ja vilkas helmikuu, joka tällä kertaa oli normaalia pidempi, onhan nyt karkausvuosi. Kuukauteen mahtui enimmäkseen hyviä hetkiä mutta omalle kohdalleni sattui myös hieman huonompi, joskin silmänräpäystä lyhyempi tapahtuma. Aloitetaan kuitenkin tuosta kaikkein myönteisimmästä tapahtumasta. Helmikuun ensimmäisellä viikolla minulla, ja muutamalla muullakin yhdistyksemme jäsenellä oli ilo osallistua Senioriliiton Elämäniloa ja voimaa - risteilylle Tukholmaan. Meitä oli laivalla n. 850 iloista senioria mutta oli siellä laivalla muitakin matkustajia, jotka varmaan yllättyivät, kun joka nurkan takaa ilmestyi aina uusia ikäihmisiä alkuviikon hiljaisella risteilyllä. Me saimme kuulla hienoja luentoja ja esityksiä, mutta kyllä meidän osaltamme risteilyn kohokohta oli ilman muuta se, kun saimme vastaanottaa Senioriliiton meille myöntämän tunnustuksen

Länsi-Vantaan kansalliset seniorit ry on vuoden 2023 Senioriyhdistys

Tuota hienoa risteilyä varjosti omalta osaltani kuitenkin pieni tapaturma sillä risteilyä edeltävänä iltana olin viemässä Topi-koiraamme yökylään ja kuinka ollakaan minulta menivät kirjaimellisesti jalat alta, ei siksi että olisin nähnyt jotain tosi kaunista vaan siksi että, kaaduin selälleni liukkaalla pihamaalla ja löin selkäni ja pääni jäähän. Ja tietäähän sen kun näin iso mies kaatuu, niin vauhdikasta on meno. Risteilyn jälkeen ehdin sitten jo lääkäriin ja diagnoosi oli jotta yhden selkänikaman murtuma ja lievä aivotärähdys oli kaatumisen tulos. Kerron tämän teille siksi että joku teistä on voinut ajatella, että miksi olen ollut tavallista jäykempi ja tärähtäneempi viime aikoina.

Helmikuussa meillä oli kaksi täysin erilaista Jäsentapaamista Virtakirkolla. Ystävänpäivää vietimme viikkoa etuajassa mutta se ei menoa haitannut. Olimme saaneet posetiivari, oopperalaulajan Matti Pasasen meitä viihdyttämään. Tunnelma oli katossa ja monelle taisi tulla nuoruuskin mieleen, itselle ainakin oli se sen verrran tivolimaista se meno. Toiseen Jäsentapaamiseen emme sitten hankkineetkaan ulkopuolista esiintyjää vaan järjestimme Yllätysohjelman, josta vastasivat meidän ikioman Ilonpisarat kerhon aktiivit jäsenet. Itse tiesin kuka tulisi esiintymään mutta en tiennyt enkä halunnutkaan etukäteen tietää mitä ohjelma tulisi sisältämään. Oli hienoa katsoa sitä intoa millä esiintyjät olivat vauhdissa.

Kerhotoiminta oli tavan mukaan vilkasta. Ilonpisarat jatkoi iloista menoaan Myyrmäkitalon yläkerrassa. Elokuvakerho ehti kokoontua kokonaista kolme kertaa Kino Myyrissä, sattui nääs niin että ensimmäinen kokoontuminen oli 1.2. ja kun kerran on karkausvuosi, niin kolmas kerta osui karkauspäivälle 2.9. Yhdessä käytiin Lounaalla ja kulttuuriakin ehtivät jotkut meistä yhdessä harrastamaan, muistaakseni kävivät lintuja bongaamassa Kansallisteatterissa, siellä taisivat kohteena olla Kurjet. Pulinakahvien suosiokin sen kun vain kasvaa, tätä menoa Café Nuvon lasikabitetti käy meille ahtaaksi.

Eikä siinä vielä kaikki! Yhdistyksemme Ukkokerho on pienten synnytysvaikeuksien jälkeen nähnyt päivänvalon. Kokoonnuimme ensimmäistä kertaa viime tiistaina, Pulinakahvien jälkeen, Café Nuvossa (missäs muuallakaan?). Meitä oli paikalla 7 senioria, osa osan aikaa ja osa koko ajan. Kaupungin-hallituksen puheenjohtaja Mika Kasonen oli meillä vieraana. Asiasta innostuneina marssimme tapaamisen jälkeen Vainion Reijon kanssa Myyrmäkitalon Asukastilaan ja meille on nyt varattuna siellä pikku neukkari torstai-aamupäiväisiin yhteisiin turinatuokioihin 10-12. Kerholla ei ole vielä nimeä mutta olen mietiskellyt niitä vaihtoehtoja ja kaikenlaista on pyörinyt mielessä, onko se Ukkelit, onko se Ukot, onko se Ukkometsot, ei ainakaan Ukkoetanat (ei me niin hitaita olla) eikä Ukkovarpaat (ei meidän tarvitse kokoaikaa varpaillamme olla) onko se Isännät (sillä yhdistyksissä on oma merkityksensä joten ei ehkä). Isännistä tuli kuitenkin mieleen Tippavaaralaiset. Olen nimittäin joskus isoilta pojilta kuullut, että vanhemmiten ukkeleilla tipahtaa aina se viimeinen pisara joten olisiko siinä jotain ideaa kerhon nimeen. Olisihan se somaa jos Ilonpisaroiden veljeskerho olisi Tippavaaralaiset.

Lähti vähän laukalle mutta näin siinä käy kun on vähän tärähtänyt.

Lopuksi vielä muistutus, että meillä on ensi keskiviikkona sääntömääräinen kevätkokous. Siihen on teidän jäsenten turvallista tulla sillä siellä ei valita henkilöitä yhdistyksen hallitukseen eikä muihinkaan tehtäviin. Älkääkä unohtako ottaa mukaanne pieniä mutta äärettömän vaatimattomia arpajaispalkintoja.

Toivotan teille kaikille oikein hyvää viikonloppua ja alkanutta kevättä
 
Terveisin
 
Risto