2026 - Syyskuun syvälliset
Hupsista vaan taas on tuli eletyksi yksi kuukausi tätäkin vuotta. Varmaan moni teistä ajattelee, jotta alvariinsa tuo Risto niitä kuukausikatsauksiaan lähetteleepi, mutta enhän minä noita kuukausien pituuksia ole määritellyt. Enkä minä mitään sille voi, jotta kuukaudet niin nopeaan ohitse vilistääpi. Joskus kauan sitten kun oli helkkarinmoinen lainataakka kannettavana, oli asuntolainaa, oli autolainaa ja oli sitä opintolainaakin jonkin verran niin ainoastaan siihen aikaan kuukaudet tuntuivat kuluvan yhtä nopeasti, jollei jopa nopeamminkin, kuin nyt. Ainoa, jota siihen aikaan joutui odottamaan, taisi olla se tilipäivä. Jos tätä menoa jatkuu, niin ollaan talvipäivän seisauksessa tuota pikaa, vaikka just äsken syyspäiväntasauksen taaksemme jätimme. Kyllä syynä tuohon syyskuun nopeaan kulumiseen varmasti oli myös se, että tässä meidän hienossa yhdistyksessämme toiminta lähti vauhdilla käyntiin. Yksi tapahtuma kun saatiin purkkiin niin seuraavaa oltiin jo valmistelemassa.
Taas tuli seurattua tuota menoa meillä ja muualla ja ei voi muuta sanoa, että kyllä me eletään todella hullua aikaa. Kaiken maailman hörhöt ne maitaan edelleen hallitsee eikä merkkiäkään siitä, että tilanne kääntyisi parempaan ole näkyvissä. Tosin uusia oivalluksia kultakutri ei ilmoille ole viime aikoina laukaissut mitä nyt mainitsi, ettei tekoälyä ole Valloissa tarvetta suitsia, maassa kun on niin älykäs valtionpäämies. Varsinainen älynväläys sekin! Tuntuu ettei naapurissammekaan pahemmin äly päätä pakota, ellei nyt sitten ulkoapäin, kun järjetön erikoisoperaatio yhä karmeampia muotoja siviilien olojen kurjistamiseksi Ukrainassa jatkuu. Mutta annetaan taas hevosten surra noita asioita, niillä kun on se suurempi pää.
Täällä kotimaassa huomaa yhä selvemmin, että ensi keväänä ovat eduskuntavaalit tulossa. Jutut alkavat välillä olla sitä luokkaa, että välillä herää kysymys onko kaikilla meidän poliitikoillamme kaikki muumit laaksossa. Uskovatko he itsekään omiin puheisiinsa ja pitävätkö he tosiaan meitä äänestäjiä niin tyhminä että meille voi kertoa mitä vain ja läpi menee. Tekoälystä niin kohkataan ja yhä älyttömämmäksi menee. Nyt joku älykääpiö, Lumikilla ei muuten ollut ringissä kuin 7 pientä kääpiötä joten tämä uusi ei kuulu joukkoon, keksi että luodaanpa kansanedustajaehdokkaille tekoälyllä oma Avatar, jolle äänestäjä voi esittää kysymyksensä ja jota tentata ja saada vastauksia. Onko pöllömpää ideaa keksitty, mitäs kun tämä fiksu Avatar alkaa hallusinoimaan niin voiko sen jälkeen enää uskoa edes siihen aitoon ehdokkaaseen. Oi näitä aikoja, oi näitä aikoja, näitä en mä haluu elää uudelleen…!!! Kaiken varalta pyydän anteeksi, että käytin yllä sanaa kääpiö. Sehän on varmaan nimitys joka tänä päivänä loukkaa jotakin kolmatta henkilöä, jolla sen kokoluokan ihmisen pituuden kanssa ei ole mitään liittymäkohtaa. En nyt viitsi pohtia synonyymejä tuolle sanalle, etten aiheuta lisää mielipahaa ja ahdistusta herkille ja tiedostaville kanssaihmisilleni.
Nykyisessä keskustelussa minua jurppii eniten se itsekkyys ja omaan napaan tuijottaminen ja täysin turha vastakkainasettelu jota on liikkeellä joka puolella. Omaan napaan tuijottaminen on sitä paitsi ihan tyhmää, mitä nyt hygieenisistä syistä johtuen joskus on hyvä vilkaista siihen suuntaan ja poistaa siellä mahdollisesti oleva napanöyhtä. Siten välttyy turhilta tulehduksilta. Toisten huomioon ottaminen ei todellakaan tunnu nykyisin olevan muodissa. Itse olen yhteisiä asioita ja niihin omaa kantaani joutunut taas syvällisesti tykönäni, päissäni pohtimaan nyt kun nuo seurakuntavaalitkin taas ovat ovella ja vaalikoneen kysymyksiin vastaillut ja vastauksiani perustellut. Sellainen harjoitus tekisi monelle hyvää, kun joutuisi pohtimaan minkälainen itse kunkin arvomaailma on ja miten sitä jokapäiväiseen elämäänsä soveltaa.
Olipas taas vuodatusta kerrakseen.
Meillä Senioreissa oli todella vilkas syyskuu. Kuukauteen mahtui peräti kolme varsinaista jäsentapaamista Myyrmäen kirkolla. Ensimmäiseen tapaamiseemme saimme vihdoinkin vieraaksemme, etten sanoisi jo legendan nimeltä, Ben Zyskovicz tuomaan terveiset Eduskunnasta. Toisessa jäsentapaamiseemme saimme kuulla toimialajohtaja Kati Liukon katsauksen VaKen terveyspalveluista ja kuukauden päätti sitten oman Raskun Ristomme mielenkiintoinen katsaus siitä miten Suomen Turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on kehittynyt viimeisten 12 vuoden aikana. Oli siinä melkoinen paketti tietoa eri aihepiireistä.
Kerhoissammekin toiminta oli vilkasta ja esim. elokuvakerhossamme, laajemmin Seniorikinona tunnettu, saimme jälleen Kino Myyrin täyteen katsomaan Klaus Härön uutuutta Hetki ennen valoa. Tietoiskussa saimme mojovan annoksen ravintotietoa aiheesta Sydämen terveys, kun vakiovieraamme Juhani Sipinen meille tietoaan jakoi. Ilonpisarat jatkoivat reipasta toimintaansa, Nooan Ukot turisivat ja kahvikerholaiset pulisivat, kummatkin omilla tahoillaan ja osa korttiakin Myyrmäki-talolla korttia löi. Ja ai niin eihän lounaskerhoa eikä yhteislauluhetkeämmekään sovi unohtaa. Oli hienoa saada niin monet teistä osallistumaan tapahtumiimme. Ei ihme, että kuukausi kului taas kuin siivillä.
Tähän on hyvä lopettaa ja ryhtyä keräämään uusia ajatuksia, sillä ennen pitkään minä tässä taas istun ja pohdiskelen jotta mitäs nyt oikein lokakuussa tapahtuikaan mitäs kuolematonta minä vihdoinkin alas kirjoitettua saan.
Oikein hyvää syksyn jatkoa teille toivotan.
T Risto!
Kiitos jo jaksoit tänne asti jorinoitani lukea